Suojelualueiden perustamisella pyritään turvaamaan edustavien kohteiden säilyminen luonnontilassa. Merkittävä osa teuvalaisesta suomaisemasta on muutaman vuosikymmenen kuluessa ojitettu metsänkasvun edistämiseksi.

Jäljellä on kuitenkin näyttäviä suoalueita eri puolilla Teuvaa. Suot kuuluvat myös Natura 2000- suojeluohjelmaan. Näyttävimmät suot ovat allikkoisia kermikeitaita. Allikoiden vesi kertyy sulamisvesistä ja sateista, sillä allikkoalue on usein selvästi reunoja korkeammalla. Suolle noustaan!

Horontien varteen ulottuva Varisnevalta löytyy hienoa allikkoaluetta. (Varisnevaa kuvina)

Soiden allikkoalueilta löytyvät nykyisin Teuvan laajimmat vesialueet. Parran ja Luovankylän tuntumassa sijaitsevalta Lutakkonevalta on menneinä vuosikymmeninä käyty hakemassa meijerin tarvitsemat jäädytysjäät. Luovankylän toiselta puolelta löytyy toinen suojelusuo: Mortikanneva.

Maankulmantien varresta löytyvä Harjaisneva on Teuvan monipuolisimpia lintusoita. Harjaisnevan pohjoispuolella sijaitsee toinen arvokas suo: Pilkkoonneva.

Norikylän suunnan suot eivät ole mahtuneet mukaan soidensuojeluohjelmaan. Kurpanneva säilyy kuitenkin aarnialueena. Kurpannevan laidalta löytyy melko paljon keloja. Lisäksi muutamalta muultakin suolta löytyy vielä hienoja näkymiä (esim. Iso-Peni). Suojelun ulkopuolelle jääneet suot ovat kylläkin kärsineet selvästi suojeluja soita enemmän. Suojelluillakin soilla suojelu on usein turvannut vain keskeisimpien alueiden säilymisen, joten soiden reunat ovat saaneet kokea kovaa kohtelua. Teuvan suot kuuluvat Rannikko-Suomen kermikeidassuovyöhykkeeseen, osin Sisä-Suomen eksentristen keidassoiden vyöhykkeeseen. Suuri osa alueesta on karua, ja suokasvisto on laajoilla alueilla niukkalajista ja hyvin tavanomaista.

TEUVAN MUUTTUVAT MAISEMAT